tiistai 10. maaliskuuta 2015

Vähän blogipohdintaa (taas vaihteeksi)

Oho, tulipa vähän pitkä teksi, mutta koettakaa jaksa lukea! :-)

Mistähän sitä alottais, kun mielessä ajatukset säntäilee muka-niin-järkevinä kuitenkin ihan täydessä sekasorrossa. No, jospa vaan valitsee jonkun ajatuksen ja aloittaa siitä, se on varmaan ihan hyvä taktiikka.

Olen luultavasti kertonu tämän ennenki, mutta mulla on ollut elämäni aikana aika monta blogia. Ensimmäisen perustin vuonna 2009, ja se mukaanlukien mulla on ollut 3 "lifestyle" (kuulostaa oudolta, en parempaakaan kategoriaa keksi) -blogia ja varmaan 3 valokuvausblogia. Sen lisäksi vielä yksi piilotettu työssäoppimisblogi ja hyvin pian lähtökuoppaansa kuollut kaakaoblogi.

Joku näissä blogeissa on siis kiehtonut kaikki nämä vuodet. Silti jokaisella niistä on sama tarina; Aloitettu hirveällä innolla ja draivilla, kunnes pikkuhiljaa into laski, ja laski laskemistaan. Lopulta siihen pisteeseen että olen puoli vuotta postaamatta,  ehkä pitempään. Sitten innostun taas, perustan uuden blogin koska "tällä kertaa teen kaiken erilailla". Yleensä ennemmin kuin myöhemmin huomaan tekeväni aivan samanlaista blogia kuin aiemmin, vaikka kuinka yritin jotain muuta. Sitten taas kyllästyn.

Olen monesti miettiny, mistä se johtuu, että inspis lopahtaa aina. Postaamatta olemisen (teko)syitä on monia; kiire, talvi, kameran akku loppu, tietokone rikki, mitään mielenkiintoista ei tapahdu, huonot olosuhteet...

Viimeisimmästä sen verran, että olen aina vähän hävennyt sitä, että pidän blogia. En tiedä miksi. Jos joku kysyy, että onko mulla blogi, vastaan yleensä jotenkin tosi nolona että "Joo.... Tai no se on sellanen tekele vaan, ei sillä ole paljon lukijoita tai mitään... Se on vaan sellanen minne höpötän jotain...". Toivon aina ettei kukaan saa selville että bloggaan, enkä ikinä puhu siitä julkisesti. Siitä syystä en ikinä viitsi ottaa kuvia eri tilanteista ja tapahtumista, tai esimerkiksi kun asuin pitkään kämppisten kanssa ja sen jälkeen anoppilassa, ei tullut blogattua yhtään koska paikalla oli aina joku muu enkä halunnut selitellä että miksi nyt otan kuvaa tästä ruokalautasesta tai tästä piirustuksesta tai miksi otan välivaihekuvia tästä jutusta mitä teen.

Silti vaikka asutaan nyt omillamme, ei tilanteeseen ole tullut muutosta. Olen nyt pitäny kiinni vähintään kerran viikossa-lupauksestani, mutta se on tosiaan sitten ollut se kerran viikossa, ja monesti sunnuntai-iltana kello yhdentoista jälkeen.

Blogia pitäessä tulee monesti vähän sellainen olo, että puhelee itsekseen tyhjässä huoneessa, koska etenki näin pientä blogia kirjottaessa palaute ja ylipäätään lukiojoiden ja bloggaajan välinen kommunikointi jää tosi vähäiseksi. En voi tosin syyttää ketään, koska olen iteki maailman laiskin blogeihin kommentoija :-D Mutta en voi myöskään väittää, etteikö kommentoinnilla tai sen vähyydellä ois mitään vaikutusta kirjoitusintoon. Kyllä se motivoi, jos tietää että jotain oikeasti kiinnostaa ne jutut mitä tekee, tai vastaavasti kertoo jos joku muu juttu kiinnostais enemmän.

Mutta ei tästä inspiksen vähyydestä voi syyttää ketään muuta ku itteään. Oma vika, pikku-sika. Yritän taas sadannen kerran skarpata koska oikeasti bloggailu on tosi kivaa silloin, ku pääsee vauhtiin. Silloin se ei ole pakkopullaa vaan se on hyvää tuoretta pullaa kylmän maidon kanssa! Mmm!


TL:DR; Blogin pitäminen on vaikeaa, mutta pulla on hyvää.

2 kommenttia:

  1. Sun blogi on ainakin yks mun lemppareista, ja toivon että jatkaisit! Tsemppiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla! :) Kyllä kovasti haluaisin taas innostua tästä, toivotaan parasta! Jo tämä pieni avautuminen ja asioiden läpi miettiminen nosti vähän motivaatiota. Kiitos kun kommentoit! <3

      Poista