keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tarina-aika!

Tarina-aika!

Kaikki alkoi viime keväänä pienestä valmispakkauksesta, johon kuului ruukku, multaa sekä basilikan, persiljan ja ruohosipulin siemeniä.  Viherpeukalon mainetta mulla ei koskaan ole ollukaan, mutta sen pienimmätki rippeet oli varmasti karissu tappaessani kaupan basilikat kerta toisensa jälkeen. Myös ostamani kaktukset olivat nuupahtaneet pian saapumisensa jälkeen. Odotukset ei siis ollu kovin korkealla.

Pikkuhiljaa pienet taimet alko nousta mullasta, ja olin koukussa. Tuijottelin pikku taimia joka päivä ihaillen ja kannustin niitä kasvamaan lisää.

Sitten menin kylään siskoni luo, joka muuten, päinvastoin kuin minä, on aikamoinen viherpeukalo. Innoissani haalin häneltä kaiken maailman siemeniä ja sain ruukkuja ja neuvoja, ja kotiin päästyäni kylvin varmaan kymmenen kasvia lisää. Sain myös valmiiksi esikasvatettuja chilejä! Hoivasin niitä koko kevään kuin omia lapsiani: kastelin, koulin, latvoin, mitä ikinä. Lähetin Eerikalle kuvia ja hätäisiä kysymyksiä että mitä nyt pitikään tehdä seuraavaksi. Odottelin kesää että pääsen kylvämään salaatteja ynnä muita myöhemmin kylvettäviä kasveja.

Mutta! Kävipä niin hassusti, ettei kesätyöhaku pääkaupunkiseudulta tärpännyt. Edessä oli lähtö pohjoiseen kahdeksi kuukaudeksi. Suruissani vein tärkeimmät kasvit, tomaatin ja chilit, kesäksi hoitoon Eerikan luo. Loput nostin parvekkeelle lähes varmaan kuolemaan, vaikka Kallen äiti lupasikin yrittää käydä kastelemassa niitä kerran viikossa.

Lähtö koitti, ja ajatukset harhailivat kasvien pariin kokoajan harvemmin. Lopulta hyväksyin sen, että kotiin palatessani pääsen luultavasti vain siivoamaan kuivuneet varret suoraan kompostiin. Mutta vielä mitä! Olin haljeta riemusta, kun kotiin palatessa minua odotti kuivien karahkojen sijaan erittäinkin elovoimaiset yrtit ja vihannekset! "Ihme on tapahtunut!" hihkuin.  Jipii!

Sain myös Eerikan luona olleet hoitokasvit takaisin, ja täytyy myöntää että huomasi, että niillä oli ollut vähän paremmat olosuhteet kesän ajan.

Nyt ne kaikki kasvavat meidän parvekkeella sulassa sovussa. Ilmat alkaa kylmetä, ja luultavasti ne pitää kohtaa päästää talviteloille tai nostaa sisälle. Saa nähdä ehdinkö edes saada kypsiä tomaatteja, kurkkuja tai chiljeä, mutta pidetään peukkuja!

Tässä vielä kuvia, runojen kera!
kurkku kurkku kasvaa saa, mutta isoksi kasvaako se ollenkaan? 
Tomaatti punainen, missä oot, ei vihreä pue sua ollen... kaan?

On basilikaa kolmenlaista, niiden eron kyllä maistaa!

Chili pikkuinen kurkkii, kohta päätyy purkkiin.

Iso chili-möllykkä, voisitko vaihtaa väriä??

Mininamiporkkana, kasvaa maassa varmana!

Lehtikaali teeppäs maali. (öö,...)

Siinäpä niitä. Pavut, herneet ja osa yrteistä ei päässy kuvaan. Mahtaa niitä harmittaa.

2 kommenttia:

  1. Ihania runoja! :-D Naurattaa vieläkin vaikka luin ne jo pari kertaa läpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos ne toi iloa päivääsi! :-D :-D

      Poista